Ennen kuin minulla edes oli mitään blogeja kirjoittelin tarinoita omalle kotisivulle. Löysin tämän jostain sivujen kätköistä. Ikivanha tarina siitä, kuinka aloitin koko Battlefield urani vuonna 2006.

Nettiin pelaamaan
Jamppu 30.12.2006

Battlefield 2142 on suositun nettipelin oikeastaan jo neljäs versio. Ensimmäinen on toisen maailmansodan Battlefield 1942, jota seurasi Battlefield Vietnam. Sitten ilmestyi vieläkin erittäin suosittu Battlefield 2, johon tämä viimeisin 2142:kin perustuu. Joidenkin mielestä tämä viimeisin olisi voinut olla ilmainen päivityskin, niin vähän on kuulemma eroja Battlefield 2:seen. Battlefield 2142 on tulevaisuuteen sijoittuva sotapeli, joka poikkeaa aikaisemmista saman sarjan peleistä oikeastaan vain aseistuksen ja ajoneuvojen suhteen.

Lähdin innolla mukaan nettisodan ihmeelliseen maailmaan. Peli-idea oli loistava ha olin katsellut monia videoita pelista YouTubesta.  Peliä on online vaihtoehdon lisäksi mahdollista pelata myös paikallisesti tietokonevastustajia vastaan. Kokeilinkin ensin taistelijantaitojani ihan vaan tietokonetta vastaan, ennen kuin antautuisin nettiveteraanien teloitettavaksi.

Kuoleman kentät

Ensimmäiset minuutit/tunnit taistelukentällä olivat aika mielenkiintoisia. Ensimmäiseksi tuli mieleen jostain lukemani virke ”taistelukenttä on uudelle alokkaalle karu paikka”. Se piti harvinaisen hyvin paikkansa.

Tipahdin kentälle ja aloin hapuilla oikeita näppäimiä taistelijani ohjaamiseen. Ei kulunut kovin pitkään kun ruudulle tuli ilmoitus ”Kuolit – palataan kentälle 15 sekunnin kuluttua”. Tämä ilmoitus tuli ensimmäisten pelikertojen yhteydessä varsin tutuksi. On pakko myöntää, että ehdin jo ajatella, ettei tämä pelimuoto ole sittenkään ihan minua varten…

Kokeilin vielä muutamia kertoja tietokonetta vastaan ja aloin oivaltaa joitakin taistelukentän faktoja. Ensimmäinen ja ehkä tärkein oppi oli, että piti unohtaa perinteisten taistelupelien opit. Ikinä ei kannata juosta suoraan sinne missä on toimintaa. Usein parempaan lopputulokseen pääsee kiertämällä toiminnan sivustaan tai jopa sen taakse, jolloin pääset yllättämään vihulaiset odottamattomalta suunnalta.

Toinen tärkeä oppi oli, ettei yksinäinen sotilas pärjää. Joukossa eteneminen takasi parhaat tulokset. Pelissä on mahdollisuus perustaa tai liittyä johonkin ryhmään. Ryhmät ovat saman puolen pelaajien enimmillään 6 sotilaan iskujoukkoja. Ryhmän komentaja voi nopeilla pikavalinnoilla antaa ryhmänsä jäsenille yhteisiä komentoja, kuten ”Hyökätkää tänne” tai ”Puolusta tätä” tms. Yhteiset tavoitteet suuntaavat ryhmän voimat samaan kohteeseen, jolloin onnistuminenkin on todennäköisempää. Lisäksi Yhteisten tavoitteiden edistämisestä saa lisäpisteitä.

Normaalisti vihulaisen tappo = 1 piste. Jos tappo tehdään osana ryhmänjohtajan antamaa komentoa saa siitä lisäpisteen! Komentoja kannattaa siis seurata. Pisteitä tarvitaan taas ylenemiseen. Aina kun tietty pistetavoite saavutetaan saan ylennyksen sotilasarvoosi. Ylennyksen yhteydessä saat valita itsellesi uuden varusteen. Jokaisen kierroksen lopuksi tulee sen kierroksen pisteyhteenveto ja kaikenlaista tilastoa, esimerkiksi siitä, miten sijoituit aselajissasi tai parhaalla aseellasi verratessa muihin pelaajiin.

Kentällä on monenlaista taistelijaa

Pelissä on neljä erilaista taistelupakkausta, joilla kaikilla on yksilölliset perusvarusteet ja pelaamalla avattavat lisävarusteet. Taistelijatyypit ovat:

	Tiedustelu Mielenkiintoinen tarkkuuskiväärillä ja kiikaritähtäimellä varustettu etätaistelija. Tarkka-ampujat eli snaipperit on tosi pahoja. Yleensä nämä piiloutuvat johonkin hyvään piiloon ja napsivat kaukaa kiikaritähtäimellään pahaa aavistamattomia vihollisia. Kiikaritähtäin on niin tarkka, että sillä saa osuttua tosi pitkänkin matkan päästä suoraan päähän, joka tarkoittaa yhden laukauksen kuolemaa. Siinä ei tosiaan ehdi kissaa sanoa, kun snaipperi napsahtaa.Toissijaisena aseena tiedustelijalla on räjähteet; viuhkamiina jalkaväkeä kohtaan (räjähtää kun vihulainen tulee lähelle) ja etälaukaisulla toimiva RDX räjähde, joka sopivassa määrin käytettynä tuhoaa oikeastaan mitä tahansa.
	Taistelija, Perus taistelija, jolla on perus kivääri. Kivääri on yleiskäyttöinen ja toimii hyvin läheltä ja kauempaakin.Eerikoistaitona on parantaminen, peruspakettiin kuuluu ensiapulaukku, jolla voi parantaa terveyspisteitä. Avausbonuksina pystyy ”herättämään” kriittisesti haavoittuneita (melkein kuolleita).
	Pioneeri, Ajoneuvojen kauhu. Perusvarustukseen kuluu suhteellisen hidas sinko, mutta myöhemmin mahdollisuus avata erittäin tulivoimainen PST kivääri.Erikoisuutena tällä kaverilla on myös ajoneuvojen ja tykkitornien korjauskyky. Eli pioneeri voi korjata vaurioita.
	Huolto Huoltomiehen peruskivääri on kovan luokan konekivääri joka on erittäin tehokas miehistöä vastaan.Lisäominaisuutena on ammuslaukku, jolla voi täydentää omia ja muiden ammuksia, kranaatteja yms. Lukituista lisämateriaaleista löytyy mielenkiintoinen automaattikonekivääri, joka valvoo tiettyä sektoria ja aloittaa silmittömän tulituksen havaitessaan vihollisjoukkoja.

Kokeilin kaikkia taistelijatyyppejä ja aluksi päädyin ehkä epäseksikkäimmältä kuulostavaan huoltomieheen! Tämä johtui pitkälti siitä, että huoltojoukkojen kavereilla oli aika tehokas perustykki KvKK, jolla aloittelevakin niitti suhteellisen hyvin vihulaisia. Vahva ase sopi parhaiten hyökkäävään pelityyliini. Jonkin aikaa pelattuani huomasin kuitenkin kuinka HAUSKAA on olla tarkkuusampujana ja tällä hetkellä ehkä pelaan kuitenkin enemmän tuota pirullista etätappajaa.

Kentälle mars, mars!

Ei aikaakaan niin sotatoverini Jalpertti  himoitsi jo ”oikeaan” sotaan pääsyä, eli nettipeliä. Muutaman päivän paikalliskokeilujen voimalla päätimme viedä nettipelineitsyyden yhdellä ja samalla kertaa. Sovimme yhteisen ajan milloin me syöksyisimme tuntemattomaan.

Täytyy sanoa, ettei se nettipeli sitten ihan niin suuri järkytys enää ollut. Netissä pelaaminen on toki aika erilaista verrattuna tietokoneen hölmöihin botteihin. Kaikkiaan kuitenkin ihan oikeassakin pelissä pystyi sentään vähän taistelemaan ja saamaan pari tappoakin. Tosin pelin lopussa kun tulee aina sijoituslista, niin ihan terävimpään kärkeen ei ollut asiaa, mutta jos muutaman pisteen sai niin hyvä niin!

Pisteitä pelissä saa erilaisista asioista. Vihulaisen taposta tulee yksi piste, ja johtajan tavoitteiden tukemisesta myös. Alueiden valtaamisesta tulee myös pisteitä. Omien tappamisesta tai vahingoittamisesta tulee taas miinuspisteitä. Toisinaan joukkotappelussa on vaikeaa olla satuttamatta omiaan. Sen on ainakin oppinut, ettei käsikranaatteja kannata viljellä silloin kun on keskellä kovinta kahakkaa, jossa on omia ja vihulaisia sekaisin. Pistesaldo on muutaman kerran nimittäin ollut negatiivinen (oman taposta saa –2)!

Nyt pelitunteja on kertynyt jo kolmatta vuorokautta ja ylennyksiä ja parannuksia tullut ihan mukavasti. Peli alkaa sujua ja yleensä tilastoissa sijoitun sinne keskikastiin. Vielä en ole päässyt ”mitalisijoille”, eli kolmen parhaan joukkoon.
Pelissä on suunnaton määrä kaikenlaisia pikku yksityiskohtia. Pelissä on nimittäin sotilasarvojen lisäksi myös erilaisia kunniamerkkejä. Kunniamerkkejä on pilvin pimein ja niiden perusteet vaihtelevat tappoputkista laskuvarjohyppyjen määrään. Kunniamerkeistä saa myös mukavasti pisteitä esim. taistelutehokkuuden merkki (5 tapon putki, ilman omaa kuolemaa) on heti +5 pistettä (siis normaalien tappo ja tavoitepisteiden lisäksi).

Perustimme alunperin ”klaanin” KuKa (eli KUokkaKAlske). Klaanit on kai enimmäkseen vain sellaisia kaveriporukoita, eikä niillä ole pelin kannalta varsinaisesti mitään merkitystä. Se on vain tapa tunnustaa väriä. Koska klaaniimme on liittynyt muitakin kuin Kuokkia ja Kalskeita, käänsimme klaanin nimen WHO:ksi. Sotapelin klaaninimenä World Health Oraganization voi kuulostaa vähän kornilta, mutta sehän on vaan hyvä. Sitäpaitsi emme ole aivan varmoja vielä siitä, mitä tuo WHO tarkoittaa…

Uusin klaanijäsenemme on Hakkis74, joka on tietysti Anssi Hakkarainen. Anssi aloittaa nyt vasta meidän ”veteraanien” perässä, mutta eiköhän me vielä Hakkiksestakin sotilas koulita

Omaa ja muidenkin pelaajien tilannetta voi seurata myös WEBistä  erittäin kattavien tilastojen valossa. Tässä Jampun, Jalpertin ja Hakkis74 tilastoja, sekä meidän tilastojen vertailu!

Mikä siinä pelissä viehettää

Kun pelissä vastustajina on kaikkensa yrittäviä kanssaihmisiä muuttuu tunteeton tietokonetta vastaan pelaaminen vähän erilaiseksi. Ihmisvastustajat pistävät ihan eri tavalla kampoihin ja toimivat kaikki yllättävän eritavoin, kukin omalla tyylillään. Lisäksi jokainen tappo tai kaksintaistelun voitto on merkittävä, koska oma noutaja voi olla aivan kulman takana.

Kaikkein makeimmat tuntemukset tulee monen tapon putkista ilman omaa kuolemaa. Mikäpä on sen mukavampaa kun yllättää pari vihulaista vaihtelemassa ammuksia tai parantamassa toisiaan jossakin heidän mielestä rauhallisessa kolkassa. Ripaus lyijyä saa ihmeitä aikaan.

Sitten muutama strategisesti oikein asetettu miina tai automaattikonekivääri ja sitten kohti uusia taisteluja. Viiden minuutin päästä tuleva ilmoitus ruudulla: ”Tapoit sotilaan Geronimo” vääntää väkisinkin hiukan vinoutuneen hymyn huulille – HAH, menitpäs ansaan!

Kyllästymisestäkään tuskin on pelkoa vähään aikaan, sillä pelissä on vielä paljon opittavaa. Olen aika kohtalaisesti kunnostautunut jalkamiehenä, mutta ajoneuvojen kanssa olen vielä aivan aloittelija. Perusmaa-ajoneuvot ovat periaatteessa helppoja saada liikkeelle. Käytännössä osaaminen mitataan kun kohtaat taistelukentällä vastustajan ajoneuvon. Kohtaamistilanteessa huomaa kuinka aloittelija vielä on. Tosipelaaja osaa väistellä ja tehdä kaikenlaisia harhautusliikkeitä. Yleensä nämä kohtaamiset tulee hävittyä !

Kokonaan toinen toinen tarina on lentokalusto. Pelissä on nimittäin miehistönkuljetushelikoptereita ja taisteluhelikoptereita. Helikopterin saa kyllä aloittelija ilmaan, mutta sen hallinta ja erityisesti hyökkääminen ovat jo kokonaan toinen juttu. Jonain päivänä minusta tulee vielä lentäjä-ässä.

Peli on oikeastaan aivan täynnä kaikenlaisia pikkujippoja. Nämä pienet yksityiskohdat antavat pelille aivan oman vivahteensa. Esimerkiksi jo ryhmänjohtajana pelaaminen vaatii hiukan enemmän taktikointia ja antaa pelille aivan uutta merkitystä. Varsinkin jos ryhmäksesi sattuu joukko ihmisiä, jotka oikeasti tekevät mitä pyydetään ja toimivat muutenkin ryhmän eduksi. Jos kaipaa lisää haastetta voi aina hakea koko joukon komentajaksi! Silloin peli saa aivan uudet ulottuvuudet. Komentajana enemmänkin taktikoidaan ja komennellaan joukkojen sijoitusta sekä erilaisia taktisia iskuja ja avustuksia.

Kokonaan oma pikkujippo on tuntolevyt. Jos tapat vastustajasi veitsellä (ei ole aivan helppoa päästä kk miestä veitseniskuetäisyydelle) saa kaverin ”päänahan” eli tuntolevyt. Peli pitää kirjaa keräämistäsi tuntolevyistä ja niiden keräämisestä voi tehdä aivan oman taiteenlajin. Aivan helppoa se ei ole. Useampien tuntolevyjen keräämisestä saa myös mitallin ja muita kunniamerkkejä.

Kunnon pelaajalle kunnon välineet

Minulla on aina ollut ongelmia näiden ampumispelejen näppäinkomentojen kanssa. Yleisimmin käytössä on näppäinkomennot W-eteenpäin, S-taaksepäin, A-vasemmalle ja D-oikealle. Siinä taistelun tuoksinnassa menee helposti sormet väärille näppäimille. Tässä pelissä vielä liikkumisen lisäksi on hypittävä, ryömittävä, kyyristyttävä, valittava asita, lähetettävä komentoja yms. Liian usein minulla meni näppäimet sekaisin juuri kriittisellä hetkellä…

ZBoard MERC näppäimistö

Asiahan korjaantui sillä. että hankin erikoisnäppäimistön, jossa on erikoisnäppäimiä, joille voi opettaa oikeastaan mitä vaan, vaikka makroja! Olen vasta harjoittelemassa näppiksen käyttöä, mutta aikasen hyvältä se tuntuu. Mitään ihmeapua siitä ei ole, mutta kyllä se vähän tottumatonta pelaajaa helpottaa. En minä ole mitään ihmevirityksiä niille näppäimillekään tehnyt, vaan menen ihan perusnäppäimillä – Battlefieldille kun löytyi valmis profiili, joka astuu voimaan heti kun käynnistän pelin,.