Olen aina ollut vähän yksipuolinen pelaaja. Ensinnäkin pelaan miltei yksinomaan vain yhtä peliä kerrallaan, yleensä ajankohtaista Battlefieldiä. Toisekseen Battlefieldin sisällä pelaan yleensä enimmäkseen vain yhtä aselajia.

Battlefield 1:ssä tähän mennessä se minun aselaji on ollut Medic. Medic tuntui oikealta jo pelin Beta vaiheessa ja sama meno jatkui julkaisuversiossa. Medic myönteisyyteni johtuu ehkä siitä, että sen puoliautomaattiset aseet muistuttivat edellisen bäfän DRM aseita. Medic oli se loivin pudotus uuteen BF1 pelimaailmaan.

Nälkä kasvaa syödessä. Kun yhtä aselajia paukuttaa tarpeeksi herää uteliaisuusn aselajeja kohtaan. Kun olin tottunut Medicin aseisiin ja ominaisuuksiin oli muiden aselajien kokeileminen aluksi yhtä tuskaa. Olin tottunut jonkinlaiseen menestykseen kenttien sisar-hento-valkoisena ja uuden aselajin testaaminen jäi yleensä muutamaan aivan surkeasti päättyneeseen kierrokseen.

Battlefield on Joukkuepeli isolla Jiillä. Pelikaverit ovat tärkeä osa Battlefield-kokemusta. Pelikaverit voivat myös motivoida poikkeamaan normista ja kokeilemaan uusia asioita. Minunkin idea alkaa pelaamaan Assaulttia tuli kaverin motivoimana. Eihän se aluksi meinannut onnistua, mutta kummasti kun vaan painaa menemään, niin pikkuhiljaa assetit tuntuu paremmilta ja tulostakin alkaa syntyä.

Toki olin kokeillut vähän kaikkia aselajeja jo betassa. Mielsin Assaultin BF1sen engineeriksi, sillä Assaultin varustus on tarkoitettu pitkälti ajoneuvojen tuhoamiseen tai ainakin vahingoittamiseen. Battlefield 1:kin ajoneuvot ovat keskeinen osa taistelua mutta jalkaväen keinot raskaasti panssaroituja ajoneuvoja vastaan ovat melko vaatimattomat. Yksittäinen assault saa aseillaan lommom korkeintaan tankkikuskin itsetuntoon. BF4:ssä oli tottunut siihen, että tarkalla osumalla sai yksinäinen engineer ajoneuvon kuin ajoneuvon metallinkierrätykseen.

Puhtaasti ajoneuvojen tuhoajana Assault on huomattavasti edeltäjäänsä Engineeriä heikompi esitys. Asiat pitää kuitenkin laittaa perspektiiviin – BF1 on eri eläin ja siinä pitää ajoneuvoja kunnioittaa eri tavalla. Jo muutamalla assaultilla voi raskaimmankin tankin elämästä tehdä hyvin vaikeaa – jopa lyhyttä. Ajoneuvoja on monella kartalla paljon, joka tarkoittaa, että assaulttejakin tarvitaan paljon. Nyt kun alan tottua Assaultin etuihin ja haittoihin ei tuo tankin tuhoaminen enää tunnu niin mahdottomalta. Lähtökohtana on, että aina pitää yrittää. Vaikket Assaulttina saisikaan tankkia kokonaan tuhottua on vahingon aiheuttaminen jo saavutus itsessään.

Vaikka Assault on periaatteessa se ajoneuvojen kauhu on sen tulivoima terroria myös jalkaväelle. Ihmettelin joskus miksi Argonne Forest -kentässä niin moni pelaa Assaulttia, vaikkei kentässä ole satunnaisesti esiintyvän junan lisäksi muita ajoneuvoja. Salaisuus piilee siinä, että monet Assaultin aseista ovat tehokkaita myös miehistöä vastaan.

Lähtökohtaisesti jokaisella aselajilla on perusaseiden lisäksi se kranaatti tai kaksi. Assaultin tapauksessa näiden lisäksi käytössäsi on myös AT-kranaatti, joka satuttaa mukavasti myös miehistöä. Lisäksi AT-Rocket Gun on tappaa tehokkaasti one-shottina miehen kuin miehen – myös nämä Eliittiluokan pirulaiset. Väittäisin, että olen tappanut ajoneuvoihin tarkotetuilla aseilla huomattavasti enemmän jalkaväkeä ajoneuvojen ulkopuolelta, kuin niiden sisältä!

Nopeasti ampuvat SMG-tyyliset primääriaseet ovat tehokkaita lähitaistelussa. MP-18 variantit ovat yllättävän hyviä ahtaissa tiloissa. Kaiken kruunaa yksi koko pelin parhaista primääriaseista Hellriegel 1915 Factory. Dicellä on tapana heikentää suosituimpia aseita, jotta pelaajat käyttäisivät muitakin pelin aseita. Hellriegel on jo kahdessa perättäisessä patchissä saanut osakseen tätä antirakkautta 😉 Ilmeisesti ensimmäisen patchin jälkeen ase oli edelleen niin suosittu, että sitä piti heikentää entisestään.

Pakko se on myöntää, Hellriegel oli suurin syy minkä vuoksi lähdin grindaamaan Assaulttia tasolle 10. Grindaaminen oli ehdottomasti kaiken vaivan arvoista. Hellriegel on aivan omaa luokkaansa. Kova tulivoima ja 60 panoksen lipas tekevät aseesta tehokkaan massanhallinta-välineen. Patchien lisäämä rekyyli tekee siitä entistä huonomman pidemmälle matkalle, mutta vähän intiimimmässä ympäristössä ase on edelleen vertaaansa vailla.

Kaikki Assaultin primääriaseet ovat edukseen lähitaistelussa. Avointa maastoa kannattaa primääriaseen kanssa välttää, sillä muuten sniput ja Medicit poimivat sinut kuin kypsän marjan kerta toisensa jälkeen. Tilanne muuttuu oleellisesti eduksesi, jos otat rakettikiväärin käpälääsi. AT-Rocket Gun vaatii hieman totuttelua. Se muistuttaa oikeastaan vähän BF4sen RPGtä. Rocket Gunnin Bullet Drop on aluksi pieni, mutta ammus laskee todella jyrkästi jos yrität ampua tosi kauas. Rakettiammus räjähtää kohteessa ja räjähdys tuhoaa ympäristöä (mm. rakennukset) sekä aiheuttaa roiskevahinkoa. Primääriaseeseen verrattuna rakettikivääri on vähän kömpelö ja vaatii jalustan käyttöä, eli tukea maasta tai ikkunanpuitteista, mutta jos sinulla on yhtään aikaa asettua ja tähdätä on se yksi tehokkaimmista miehistönvastaisista aseista koko pelissä.

Kaikkiaan Assault on luokkana hiipinyt salakavalasti ykkösluokakseni. Toki edelleen pelailen myös Medickiä, mutta kerta toisensa jälkeen löydän itseni samoamasta karttoja Assaultin vermeet niskassani. Erityisesti olen ihastunut siihen tulivoimaan mitä Assaultilla on tarjota. Tulivoima tarkoittaa enemmän välineitä siivuttaa vihollisia, joka puolestaan saa lämmittää sydäntä kierroksen jälkeen tuloslistalla KD ration muodossa.. Onhan se hienoa, kun tappoja on moninkertainen määrä kuolemiin verrattuna 😉